1. Määritelmiä
Perussana on Joukahaisen tietokantaan tallennettu itsenäinen perusmuodossa oleva sana. Perusmuoto tarkoittaa nomineilla yksikön nominatiivia ja verbeillä I infinitiivin lyhempää muotoa. Myös sellaiset substantiivit, jotka esiintyvät vain monikkomuodoissa (esimerkiksi naamiaiset), laitetaan Joukahaisen tietokantaan kuvitteellisessa yksikkömuodossaan (naamiainen). Yksikkömuodot poistetaan käytöstä erillisellä lipulla.
Johdos on perussanasta sana- ja taivutusluokkakohtaisten sääntöjen mukaan johtimen avulla johdettu uusi sana (esimerkiksi kirjoittaa → kirjoittautua). Johdettu sana voi kuulua eri sanaluokkaan kuin sen perussana.
2. Virtuaalisanat
Virtuaalisanat ovat sellaisia sanoja, joilla Joukahaisessa ei ole omaa tietuettaan. Seuraavat sanat ovat kaikki virtuaalisanoja:
- Johdokset. Johdokset perivät perussanaltaan sanan käyttöalaan liittyvät liput sekä ne liput, jotka ohjaavat sanan käyttöä yhdyssanoissa. Kirjoitusasu, sanaluokka ja taivutusluokka määräytyvät siitä säännöstä, jonka perusteella johtaminen tapahtuu. Muita ominaisuuksia johdoksilla ei ole.
- Perussanan kirjoitusasut, lukuun ottamatta niitä jotka sisältävät perussanaan nähden ainoastaan lisämerkkejä | ja =. Kirjoitusasut perivät perussanaltaan kaikki ominaisuudet, lukuun ottamatta sanan selitystä. Kirjoitusasusta muodostetaan myös johdoksia samoin kuin perussanoista.
- Jos substantiiviin liittyy enemmän kuin yksi erisnimilippu (sana on merkitty esimerkiksi sekä paikannimeksi että sukunimeksi) voidaan "ylimääräisten" lippujen tulkita muodostavan sanasta virtuaalisia sanoja. Näiden ominaisuudet ovat tätä erisnimityyppiä lukuun ottamatta täysin samat.
- Adjektiiviin liitetty lippu "sana on myös substantiivi" luo sanasta virtuaalisen substantiivin, jonka ominaisuudet ovat sanan merkitystä lukuun ottamatta samat kuin perussanalla.
3. Sanaluokkien määritelmät
Yleisesti ottaen sanaluokkajaon pitäisi noudattaa mahdollisuuksien mukaan niitä määritelmiä, joita sanaluokille yleensä sovelletaan. Teknisistä syistä on kuitenkin tarpeen asettaa joitakin lisäehtoja, jotka joissakin kohdissa poikkeavat totutuista määritelmistä.
3.1 Substantiivi
Substantiivi taipuu sijamuodoissa, mutta ei vertailumuodoissa. Substantiiviin voi liittää omistusliitteen. Substantiiveista voi tavallisesti muodostaa toisiinsa yhdistämällä uusia substantiiveja siten, että syntyvä sana on kielikorvan kannalta järkevän kuuloinen, vaikka ei aina tarkoitakaan mitään järkevää. Jos tällaisen yhdyssanan erottaminen kahdeksi erilliseksi sanaksi tekee siitä järkevämmän tuntuisen, on todennäköistä että ainakin toinen sanoista ei ole substantiivi. Esimerkkejä:
- lapsi ja pilvi ovat substantiiveja, sillä vaikka lapsipilvi ja pilvilapsi eivät mitään varsinaisesti tarkoitakaan, niin ne kuitenkin kuulostavat paremmilta kuin lapsi pilvi ja pilvi lapsi. Mielikuvitusta käyttämällä niille on mahdollista keksiä jokin merkitys.
3.2 Adjektiivi
Adjektiivi taipuu sijamuodoissa. Sen lisäksi adjektiivi useimmiten taipuu vertailumuodoissa, ja yleensä juuri vertailumuodoissa taipuminen onkin selvä adjektiivin merkki. (Myös adverbeja voidaan taivuttaa vertailumuodoissa, esimerkiksi kauniisti : kauniimmin : kauneimmin. Sana kauniisti on ainoastaan adverbi mutta kauniimmin ja kauneimmin voidaan lausetilanteesta riippuen tulkita joko adverbeiksi tai adjektiivin instruktiivin vertailumuodoiksi.) Jotkin adjektiivit eivät taivu vertailumuodoissa jolloin ne tarvitsevat lipun "ei taivu vertailumuodoissa". Oleellisin adjektiivin substantiivista erottava ominaisuus on se, että adjektiivi sopii kuvaamaan substantiivin ominaisuutta. Tällainen adjektiiviattribuutti kirjoitetaan suomen kielessä erilleen sen jäljessä tulevasta substantiivista, mikä on ehkä Joukahaisen kannalta tärkein adjektiivia kuvaava ominaisuus. Esimerkkejä:
- Kaunis pilvi on järkevä ilmaus, mutta kaunispilvi ja kauniimme eivät ole kovin luontevia. Siispä kaunis on adjektiivi.
- Sairas pilvi on vähemmän järkevä, mutta ymmärrettävä. Mutta myös sairaspilvi 'pilvi sairaita' on ymmärrettävä. Lisäksi sanaan sopii omistusliite: sairaamme tarkoittaa 'meidän sairaat (henkilömme)'. Tällöin voidaan todeta, että sairas on sekä adjektiivi että joissain tilanteissa myös substantiivi. Sana luokitellaan adjektiiviksi, mutta sille asetetaan lippu "sana on myös substantiivi".
Adjektiivien luokittelussa kenties hankalin asia on päättää, onko adjektiivi myös substantiivi vai ei. Käytännössä kaikille adjektiiveille voi löytää substantiivin kaltaisen merkityksen, jos riittävän kauan miettii. Oleellista on se, kuinka paljon tätä substantiivimuotoa todellisuudessa käytetään. Esimerkiksi hyvä esiintyy substantiivin kaltaisena vaikkapa sanassa hyväntekijä. Tässä on kuitenkin kyse vakiintuneesta käsitteestä, joka ei tarkoita sitä mitä sen kirjaimellisesti olettaisi tarkoittavan: esimerkiksi henkilöä, joka tekee hyvää omenapiirakkaa, ei yleensä kutsuta hyväntekijäksi. Tällä perusteella kannattaa sana hyvä tulkita pelkäksi adjektiiviksi.
Kannattaa myös huomata, että yhdyssanat muotoa adjektiivi+substantiivi+"inen" ovat hyväksyttäviä, joten niitä ei ole syytä käyttää yllä esitetyissä testeissä sekaannusten välttämiseksi.
Verbien partisiippimuodot tulkitaan Joukahaisessa adjektiiveiksi.
3.3 Verbi
Verbit taipuvat aika- ja persoonamuodoissa, muiden sanaluokkien sanat eivät. Niiden luokittelu on siis varsin selvää, kunhan muistetaan että partisiippimuodot ovat Joukahaisessa adjektiiveja.
3.4 Taipumaton
Tähän luokkaan tulevat taipumattomat tai hyvin rajatusti taipuvat sanat kuten partikkelit ja adverbit. Kaikkia taipumattomia sanoja ei vielä käsitellä Joukahaisessa.
3.5 Etuliite
Tämän luokan sanat eivät ole itsenäisiä sanoja, vaan niitä voidaan käyttää vain muiden sanojen etuliitteinä. Sanan liput määräävät, mihin tilanteisiin etuliite sopii.
3.6 Muut sanaluokat
Muiden sanaluokkien sanoja ei Joukahaisessa toistaiseksi käsitellä.
Tämän sivun sisältö on käytettävissä
GPL 2.0 -lisenssillä, tai
vaihtoehtoisesti
Creative Commons
Attribution-ShareAlike 2.5 -lisenssillä. Käyttö ja levitys on sallittu myös molempien
mainittujen lisenssien uudempien versioiden ehdoilla.